Taidetila Hoppa, Jyväskylä
25.9.-5.10.2025
Vernissage 24.9.2025 18-20 WELCOME!

Taidetila Hoppa – Kauppakatu 8, Jyväskylä
Open: tue-fri 12-18, sat-sun 12-16

Joint exhibition by Jere Suontausta and Alexander Salvesen
The exhibition is also a part of Valon Kaupunki Light Festival Sept 25th-27th.

Suhta is the second joint exhibition by Suontausta and Salvesen. It explores the relativities of existence
and our place within an endless chain of cause and effect. The exhibition at Taidetila Hoppa brings together both new and earlier works, arising from reflections on the planet’s limited resources, the conscious and deliberate transgression of those limits, and the subjectivity of our perception of time.
Inspiration has been drawn from diving – into the depths of the sea as well as into the bottomless waste bins. The works exist in a reality where everything is relative and nothing takes place in a vacuum.

“A blink of an eye in which the history of all that is measurable is born and turns into dust
A blink of an eye in which a wonderful device is brand new and turns into junk”

FIN
Suhta on Jere Suontaustan ja Alexander Salvesenin toinen yhteisnäyttely, joka käsittelee maailmassa olemisen suhteellisuuksia ja osaamme päättymättömässä syy-seuraussuhteiden ketjussa. Uusi Taidetila Hoppaan rakentuva näyttely kumpuaa maapallon resurssien rajallisuudesta, niiden tietoisesta ja tarkoituksenmukaisesta ylittämisestä sekä aikakäsityksemme subjektiivisuudesta. Inspiraatiota on haettu sukeltamalla – niin meren pohjasta kuin roska-astioiden uumenistakin.
Teokset sijaitsevat ajassa, jossa kaikki on suhteellista ja mikään ei tapahdu tyhjiössä.

Maailma koostuu suhteiden verkoista
**
Silmänräpäys jossa kaiken mitattavan historia syntyy ja muuttuu tomuksi
Silmänräpäys jossa ihmeellinen laite on uutuus ja muuttuu romuksi
**
On paikallisia ja maailmanlaajuisia ilmiöitä, ja kaikki tekemämme ja kokemamme manifestoituu
maailmaan todella monen monimutkaisen linkin kautta. Tämän näyttelyn kautta olemme pohtineet
omaa sekä ihmiskunnan suhdetta havaintoon, materiaalivirtoihin ja vedenalaisiin ekosysteemeihin.
Nykyisen Suomen valtion alueita määrittää pitkälti ihmisen erityislaatuinen suhde veteen.
Rehevöityneet ja liikakalastetut meret ja järvet. Kuivatut suot, padotut joet ja toista miljoonaa kilometriä
kaivettua metsäojaa. Vanha ja kulunut, mutta edelleen tosi asia on se, että vesi on elämän elinehto.
Nykyisessä turboahdetussa fossiilikapitalismissa se kytkeytyy yhä useammin myös omistajuuteen.
Erityislaatuinen suhteemme yrittää milloin yksityistää, milloin myydä yhteisiä vesivarantojamme, oli se
sitten yksityisen tuoton tai vihreän siirtymän varjolla.
Sininen planeetta on päällystetty hintalapuin.
Syy-seuraussuhteiden taustakaikuja voi etsiä yksityiskohdista.
Katsomalla sekä tuntemamme kaltaisen elämän että havaintomme mahdollistavien ilmiöiden
peruspalasia mikroskooppisella tasolla löydämme itsemme usein merkityksellisyyden kysymysten
ääreltä. Pieniin, näennäisen merkityksettömiin asioihin paneutuminen synnyttää uusia, laajoja
merkityksiä, kun fokuspiste liukuu mikrosta makroon.
Havainto.
Katso tarkkaan.
Pienten näennäisesti merkityksettömien asioiden huomaaminen ja uusien merkitysten luominen.
Tarkkuus.
Valtavan pienen valtaisa merkityksellisyys.
D e k o n s t r u k t i o
Elossa olemista ohjaa tällä hetkellä huutava tarve löytää ja vahvistaa uusia tapoja elää ja olla
suhteessa maailmaan. Yhteiskunnan aineenvaihdunta vaatii muutosta. Uutta elämää kuolleelle
pohjalle.

Alexander:
Kesällä 2025 olen sukeltanut pitkin Saaristomeren rannikoita Korpoströmistä käsin.
Olen seurannut miten kevään kylmät kirkkaat merivedet kesän edetessä
lämpenivät ensin 20°C ja lopulta 27°C tuoden mukanaan kaiken alleen peittävät
yksivuotiset rihmalevät ja syanobakteerit. Katson sivusta kun elämä pinnan alla
kirjaimellisesti tukehtuu. Syy on meidän. Itämeren kaksi avainbiotooppia
rakkohaurumetsät ja meriajokasniityt ovat kummatkin taantuneet. Syvään
historiaan pohjaavan tutkimustiedon mukaan Itämeri uhkaa olla täysin ilman kalaa
jo seuraavan sadan vuoden aikana. Meren tilalla on korvameduusojen,
mikromuovien ja levien täyttämä puuro.

Jere:
Kesällä 2025 ja jo vuosien ajan olen sukeltanut pitkin roska-astioita muun muassa
Helsingin kantakaupungissa, mielenkiintoni kohteina erityisesti
elektroniikkaroskikset. Menneiden vuosikymmenien osto-, kulutus- ja
kokemusvimmassa hankitut elektromekaaniset laitteet ovat kuolleet ja niiden
öljyiset ja verimineraaliset ruumiit on paiskittu lavoille ja laareihin. Suhteeni tällaisen
romun kierrätykseen on tavallaan agnostinen: kyllä, nämä aikansa suoranaiset
ihmeet ovat saatettu matkalle kohti uskottua hyötykäyttöä, mutta kohtalo lienee
pitkälti kiirastulen kaltainen – erityislaatuinen suhteemme tuleen ja energiaan
kohentuu lopulta jätteenpolttouunien uumenissa. Siinä missä romu teosten
materiaalina edustaa minulle ihmis- ja yhteiskunnan sivuvirtoja, olen nyt tietoisesti
näyttelyn teoksissa käyttänyt oman työskentelyni myötä edelleen uudeksi
pohjasakaksi muodostunutta, romun romua ja työhuoneen tomua.
**
Näyttelyssä valo toimii sekä pintana että dynaamisena ja kolmiulotteisena
elementtinä. Kosmisessa mittakaavassa tähdistä maapallolle lankeama valo on
säteilyä menneisyydestä, ja näyttelyn pohdiskelua voikin palauttaa nykyhetken ja
nykyihmisen erikoiseen positioon: meillä on tapoja kurkotella kaukaisuuksiin tiedon
valon himmeässä hehkussa.
**
Suhta on Jere Suontaustan ja Alexander Salvesenin toinen yhteisnäyttely ja jatkoa
taiteilijoiden aikaisemmista keskusteluista valotaiteen olemuksesta ja maailmassa
olemisen syheröisyydestä. Työparina he ovat aiemmin toteuttaneet ilmaa ja
hengitystä käsittelevän näyttelyn Don’t Hold Your Breath: vuonna 2022. Yhdessä
he ovat kuratoineet myös valotaiteen biennaalin FLASH3 – Valo ja kuolema vuonna
Yhteistä työskentelyprosessia ohjaa vahvasti dialogi keskeneräisten
ideoiden, teosten ja aihioiden ympärillä sekä havainnot niiden olemassa olevista ja
alati muodostuvista yhteyksistä toisiinsa.

Näyttelyä on tukenut:
Taiteen edistämiskeskus
Pro Artibus ja Saaristokeskus Korpoströmin residenssi